keskiviikko 31. elokuuta 2016

Rotkotunnelmia ja meditatiivista saariston tuijottelua Fjällbackassa



Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta

En ole lukenut ensimmäistäkään Camilla Läckbergin dekkaria, mutta silti Fjällbacka tuntui paikalta, jossa kannattaisi käydä. Kun kilometrikylttejä osuu eteen, matkaa on jo tehty mutkittelevilla ja hyväkuntoisilla teillä jonkun tovin. Itse kaupungissa jyrkkäseinämistä, 74 metriin kohoavaa Vetteberget-kukkulaa ei voi olla huomaamatta, sillä se alkaa lähes satamasta.

Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta
Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta

Ylös (tai alas) pääsee joko tietä pitkin suoraan hyväkuntoisia portaita pitkin tai kivikkoisen Kungsklyftan -rotkon läpi. Valitsimme jälkimmäisen reitin, jossa pitäväpohjaiset kengät olivat tarpeen pienellä osalla kivikkoista uomaa. Lopulta saavuimme seinämiin juuttuneiden kivien ali siihen, missä rotkon läpi tuleva reitti kohtaa tietä pitkin kiertämällä tulevan reitin ennen varsinaisia ylös vieviä portaita.

Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta

Fjällbacka Vetteberget Kungsklyfta

 Ylhäällä oleva alue on jopa yllättävänkin iso. Sieltä näkee kauas, enkä tuollaisen maiseman tuijottamiseen tai kanervien koristamilla kallioilla käppäilyyn varsinaisesti väsy. Alhaalla rannassa pitkää yhtenäistä pätkää vesirajassa ei vieri vieressä olevien punaisten puutalojen edustalla pääse kävelemään, mutta meri on läsnä. Se varmaan Ingrid Bermaniakin miellytti, tulee hänen nimeään kantavalla torilla mieleen.

Fjällbacka Vetteberget KungsklyftaFjällbacka Vetteberget


Työt kutsuivat, mutta lyhyessäkin ajassa Fjällbacka ehti varmasti esitellä parhaita puoliaan. Jos oltaisiin etelässä, alue pursuaisi turistimyyjää ja kaikenlaista etäisesti alueeseen viittaavaa tuotetta. Nyt ollaan Ruotsissa, eikä matkamuistomyyjiä näy missään turistikauden loppupuolella. Se ei toki ole pelkästään huono asia. Makrillien onkimisen MM-kilpailujen 25-vuotisjuhla sen sijaan oli rannassa näkyvästi esillä. Paikkakunnalla paikkakunnan tavalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti