maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vertailua, vähättelyä ja lounasvinkki Joensuuhun





Onko muualla kaikki aina paremmin? Usein on helppo ylistää jotain kauempana olevaa ja olla näkemättä lähellä olevasta ne omat vahvuudet, jotka kuitenkin ovat kestävin pohja mille tahansa. Kun on puhuttu ampumahiihtokulttuurista, on puhuttu yleensä Ruhpoldingista tai Oberhofista tai ylipäätään Keski-Euroopasta. Siellä suomalaisetkin ovat hanakasti käyneet oppia hakemassa paikkakunnilta, joilla on sementoitu asema ampumahiihdon maailmancupin kalenterissa. Kun noita paikkakuntia ylistetään, annetaan usein anteeksi monta seikkaa. Keskitytään epäkohtien sijaan kehumaan tunnelmaa, puitteita ja järjestelyjä. Kehujasta riippuen pistetään asia joko rahan, maan lajikulttuurin tai molempien piikkiin. Rivien välistä ollaan vähän tai vähän enemmän kateellisia.




Suomalainen tapa vertailla on usein nähdä vain se, mikä ulkomailla on paremmin tai oletetusti paremmin ja pinnistellä hirvittävästi samaan pääsemiseksi sekä ennen kaikkea vähätellä itseään ja omaa tekemistään. Ottaa aikaa nähdä ja ennen kaikkea arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä itse osataan hyvin. Ottaa aikaa ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse eikä kannata kopioida. Paikkakunnat ovat erilaisia, maat ovat erilaisia, tavat ovat erilaisia, puitteet suorituspaikkojen ympärillä ovat erilaisia, kulttuuri on erilainen. Olisi hirvittävän tylsää, jos kilpailuteknisten asioiden tiukan konseptoinnin ulkopuolella ei olisi tilaa erilaisille tavoille tehdä ja luoda omanlaistaan kulttuuria ja tunnelmaa. Suomessa on tapa valittaa laajasti kaikesta ja välillä etsimällä etsiä asioita, joista voisi mahdollisesti valittaa. Olen useammalta fiksultakin ihmiseltä kuullut vielä muutamia vuosia sitten, kuinka järkyttävää on, että Kontiolahdella on niin paljon äänekkäitä venäläisiä katsojia. Aivan käsittämätön kommentti 2010-luvulla.

Nyt on helppo sanoa, että onneksi Pohjois-Karjalassa on ollut vuosikausien ajan riittävästi sekä hulluutta että yhteistyökykyä. On uskottu, luotettu omaan osaamiseen ja maakunnan mahdollisuuksiin ja tehty järjettömät määrät työtä ja talkootyötä. On rakastettu ampumahiihtoa ja uskallettu ajatella isosti. Valittajista huolimatta. Jo maailmancup 2014 oli hieno. Se pistettiin vielä Kaisa-huuman piikkiin (ja ympärillä napistiin vaikka mistä). MM-kisoissa samoin (ja ympärillä napistiin vaikka mistä). Sitten piti olla tauko vuoteen 2018 asti. Kunnes tuli tammikuu 2017. Tuli mahdollisuus, jolle ei sanota ei. Tuli mahdollisuus näyttää taas kerran, mitä Pohjois-Karjalassa yhdessä osataan ja miten yhdessä osataan tehdä nopealla aikataululla. Tuli maailmancup parin kuukauden varoajalla. Se oli majoitusten osalta melkoinen haaste, mutta kaikesta selvittiin ja apuun tulivat yksityismajoittajat (kiitos meidän viestintäkaksikkomme majoittaneelle Liisalle ihanasta kisakämpästä). Kansainvälinen ampumahiihtoperhe tuli, näki ja viihtyi.





Tuli 11. maaliskuuta. Lauantaina oli 13 000 katsojaa katsomoissa ja ladun varrella. Lukuisia eri kansalaisuuksia, hyvä meininki. Kannustusta kaikille jo miesten kisassa. Tuli naisten kisa, kannustusta kaikille ja toki tukea erityisesti suomalaisille. Jos Suomessa ei olisi ampumahiihtokulttuuria tai urheilun ystäviä, ei tätä olisi nähty. Menestyshullut suomalaiset eivät olisi tulleet katsomaan, kun Olli Hiidensalo taistelee takaa-ajossa sijoista 40+ tai Kaisa Mäkäräinen taistelee pääsystä 30 parhaan joukkoon.  Se oli päivä, jota niin monet olivat odottaneet. Ulkomaalaiset urheilijat kehuivat vuolaasti tunnelmaa. Usein urheilijat joutuvat sanomaan kohteliaasti vastaavaa, mutta tuollaisia kehuja ei sanota vain muodon vuoksi. Ne olivat aitoja, osin jopa iloisen hämmästyneitä. En ihmettele. Itsekin olen yhä sanaton siitä, mitä tuona päivänä koin. Se, että miesten kisan aikaan väkeä on noin paljon, oli ja on iso asia.

Kuten Kontiolahdelle ampumahiihtokulttuuria suurelta osin rakentanut ja luonut Esa Haapala totesi näillä näkymin viimeisen maailmancupinsa tapahtumajohtajan roolissa lopetellessaan: ”27 vuotta sitten aloitettiin nollasta ja nyt ollaan tässä.” Se kiteyttää ihan kaiken.

Ruhpolding on Ruhpolding ja Kontiolahti on Kontiolahti. Omilla vahvuuksillaan, jotka kantavat ja riittävät. Siitä puhjenneesta ampumahiihtokulttuurista voivat viimeistään nyt laajemminkin suomalaiset olla ylpeitä. Ampumahiihtomatkailua Joensuuhun ja Kontiolahdelle kannattaa harjoittaa viimeistään maaliskuussa 2018, jolloin kansainvälistä kisatunnelmaa on jälleen maailmancupissa tarjolla!




PS. Sen verran vielä vertailen, että lounaspaikoissa Kontiolahti-Joensuu päihittää kyllä monet paikkakunnat. Uusin löytöni nimittäin oli Hyve&Pahe (kiitos sitä edellisessä Joensuu-postauksessani suositelleelle), jossa nautin erinomaisen lounaswokin. Onhan näitä buffetlounaita nähty, mutta tämä tuunaa itse wokkisi -lounas oli virkistävää vaihtelua. Kun kasvikset saa kerätä itse ja täytteet valita listalta itse, on vaikea keksiä, mikä voisi olla vielä paremmin. Paikan alakerrassa on vitriinintäydeltä herkkuja, joista oli suuri kiusaus ostaa useampikin. Lupasin tulla ensi kerralla uudestaan nauttimaan myös herkkuja.




19 kommenttia:

  1. Aihe on ihan vieras, mutta lounasvinkki vaikka Joensuuhun saattaa yllättäen joskus olla hyödyllinen!

    VastaaPoista
  2. Minä taidan olla nähnyt sen nollan, mutta on se hyvä, että varuskunnan alueelle on keksitty uutta käyttöä aktiivisesti. Valittaminen on hyvä asia, kunhan valittaa aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ampumahiihto on tuonut paljon hyvää alueelle. Valittamistakin voi onneksi tehdä monella tavalla :)

      Poista
  3. Kiva lukea yhteistyöhengen löytymisestä - ja ruokavinkistä. Onkohan tämä sellainen Wok to Walk -periaatetta toteuttava paikka? Minulla on positiivinen kuva alueen ihmisistä, sukua asuu siellä pari henkilöä ja he ainakin ovat hyvin elämänmyönteistä väkeä. ^_^ ***sateenmuruja.com***

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo wokkipaikka oli kyllä virkistävä tässä lounassalaatti/buffa-skenessä :)

      Poista
  4. Joensuun houkuttamana tulin tätä lukemaan,jospa joskus ehtisi sitäkin kaupunkia ihastelemaan. Ehkä samalla voisi poiketa lounaalle!

    VastaaPoista
  5. Jes, olipas kiva kuulla, että Hyve & Pahe -vinkki osui nappiin! Tämmöisiä paikkoja on mukava vinkkailla ja tukea. Jospa saisivat vähän enemmän jalansijaa S-ryhmän valtaamassa ravintolaskenessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kiitos! Alakerran kahvilaosa testattiin viime viikolla, se osui minun syömisten osalta nappiin myös, seuralaisella ei :)

      Poista
  6. Ampumahiihtoa en tunne enkä ole kisoissa koskaan käynyt, mutta mentaliteetti tapahtumien järjestämisessä kuulostaa tutulta. Ja tosiasiahan on että suomalaiset osaa todella hyvin organisoida massatapahtumia. Kaikki käytännön asiat kuten logistiikka, aikataulut yms toimii yleensä hienosti. Sitten on joitain asioita joihin tapahtumajärjestäjät ei pysty vaikuttamaan, kuten että kaikki on kallista, alkoholintarjoiluun täytyy tehdä järjettömiä karsinoita tai sää on huono.

    VastaaPoista
  7. Ihanalta kuulostaa tuo lounaspaikka! Ampumahiihto itselle ihan vieras laji, mutta tuo vertailu ja vähättely kuulostaa kyllä muualtakin tutulta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli positiivinen yllätys. Kyllä, vertailu ja vähättely on tullut monessa miljöössä tutuksi..

      Poista
  8. No tämä on kyllä niin totta. Joskus tuntuu, että kaikki on muka huonommin Suomessa ja varsinkin pienemmissä kaupungeissa. Itsekin lienen syyllistyneen samaan vähättelyyn välillä. Mutta kun itse matkustaa ulkomailla voi paikat joissa ei käytännössä ole mitään tuntua ihan hienoille. Kyse on vaan siitä, että ne erilaisia mihin olemme tottuneet ja siksi se tuntuu jännälle. Pitäisi vaan muistaa se kun viedään omaa maata maailman kartalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen pohdiskellut! Kiitos kommentista, Paula :)

      Poista
  9. Oltiin naapuripitäjässä kisojen aikaan, mutta päädyimme katsomaan ampumiset teeveestä. Jälkikäteen kyllä vähän harmitti. Lounaspaikka laitettu korvan taa kesää varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuonna sitten kisoihin :) (ja sitä ennen lounaalle)

      Poista
  10. Mun olisi tarkoitus tehdä tänä vuonna kenttätyötä noilla suunnilla, eli lounasvinkki tuli juuri oikeaan aikaan, kiitos! :)

    VastaaPoista