Kotiseudun helmet: Heikkilän Pirtti on kotoisa hengähdyspaikka hiihtäjälle





Vuokatissa on latuverkostoonsa nähden vähän varsinaisia latukahviloita, vaikka toki monella reitillä pienellä poikkeamalla pääsee kahville ja jopa lounaalle. Heikkilän Pirtti ja nyttemmin uudelleen tauon jälkeen avattu Rekikesti kuitenkin osuvat monen Vuokatinvaaralla hiihtäjän ladun varteen. Molempiin pääsee samaa vaaran valaistua latua, joten pimeys ei tule kahvitauonkaan esteeksi. Ja eihän se latukahviloissakaan määrä vaan se laatu...





Heikkilän lenkki on monelle paikkakuntalaiselle arkinen ja tuttu lenkki, joka kuitenkin tavalla tai toisella tarjoaa aina miellyttävän hiihtokokemuksen vaaramaisemissa. Matkaa kertyy noin 15 kilometriä, riippuen siitä, lähteekö ylämaaston latujen lähtöpisteestä Urheiluopistolta vai hieman kauempaa Vuokatista. Reitti on profiililtaan miellyttävä myös vähemmän hiihtäneelle.


Jo matkalla Heikkilään voi omatoimisen tauon pitää Ainolan laavulla (kuva alimmaisina postauksessa). Reitin pisin nousu on juuri ennen Heikkilää, kun noustaan Ohravaaralle. Siinä pirttiin matkaa näyttävät 1 km ja 500 metriä – kyltit ilahduttavat hiihtäjää. Matkalla voi kurkistella vasemmalla puiden välistä pilkottavaa näkymää. Kirkkaalla kelillä myös pihapiiristä avautuu nätti maisema pariinkin suuntaan, mutta tällä kertaa sää on harmaa.






Pihassa on asianmukaiset telineet suksille, jonka jälkeen voi käydä suoraan pirttiin. Hiihtokaudella tarjolla on lounasaikaan keittolounasta ja muuten kahvin, kuuman mehun ja teen tai kylmien virvokkeiden kanssa nautittavaksi muun muassa pannukakkua, riisipiirakoita tai munkkia. Hintataso on edullinen, sillä esimerkiksi pannarin ja kuuman mehun saa 4,5 eurolla. Molemmat ovat oikein hyviä. Osan aikaa päivästä (iltaisin) ja myös osan aikaa vuodesta pirtissä on itsepalvelu, kun kahvin ja mehun on voinut ottaa ja maksaa eteisessä. Hyvä palvelu sekin liikkujille.






Taukoeväät maalaistalon yksinkertaisen tunnelmallisessa pirttimiljöössä nautittuna voi hengähtää nousun rasituksista ja jatkaa uudella energialla joko vielä pidemmälle lenkille tai kääntyä Heikkilästä takaisin Urheiluopistolle vievälle ladulle, joka on leppoisaa hiihdeltävää muutamia lyhyitä nousuja lukuun ottamatta.







 Joka kerta Heikkilässä käydessäni tulee ”miksi en pysähdy täällä useammin”, niin tälläkin kertaa. Heikkilän tilan omistaja vaihtui muutama vuosi sitten, ja nyt tila etsii taas uutta omistajaa. Toivottavasti löytyy ja toivottavasti myös latukahvilaperinne saa jatkoa.

Kotiseudun helmet -sarjan seuraava osa viekin sitten tutustumaan Rekikestiin :)

Mikä latukahvila on sun suosikki Suomessa?


Postauksen alimmat kuvat Ainolan laavulta/kodalta, jossa vessakoppikin on söpöydessään kuvan arvoinen...








Kommentit

  1. Joitakin vuosia sitten Heikkilää piti vanha pariskunta. Vanha nainen tiskin takana veisteli ihan uskomattoman hyviä vitsejä. Kaiholla muistelen sitä aikaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, kyllä :) Ja pitkään ja ansiokkaasti pitivätkin. Valitettavasti Paavon kuoltua ei jatkajaa perheestä löytynyt, mutta hyvä, että jatkaja kuitenkin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Katso myös