Pikavisiitti Raaheen ja Kokkolaan tarjosi puutaloja, hiljaisia katuja ja sympaattisia kahviloita


Pikaviisitillä Raaheen ja Kokkolaan tuli pohdituksi niin puutalojen kuntoa, kahviloiden aukioloaikoja kuin katujen leveyttäkin. Työmatkalla näistä 126 kilometrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevista paikkakunnista sai maistiaisen yhtenä päivänä työjuttujen välissä. 

Langin Kauppahuone
 

Maanantaiaamu oli kolea ja tuulinen, kun suuntasin Raahen keskustaan ja Vanhaan Raaheen. Vanha Raahe on kaupungin nettisivujen mukaan yksi parhaiten säilyneitä puukaupunkeja Suomessa. Päätös säilyttämisestä tehtiin 1977, jonka jälkeen alueella on korjattu satakunta päärakennusta. Alueella on kaikkiaan noin 150 vanhaa asuintaloa. Kävelykierros jättää mietittävää. Johtuu varmaan ajankohdasta, mutta ketään ei ole juuri missään. Yksittäisiä autoja ja kävelijöitä lukuun ottamatta on vähän liiankin rauhallista.







 

Puutalokaupungin tunnelmaan on leveillä ”tavallisilla” (ei mukulakivisillä) kaduilla vaikea päästä, mutta säästä huolimatta katuja on kiva käppäillä. Turhan moni puutalo vaan näyttää olevan maalarin tarpeessa. Olisi myös ollut kiva, jos siellätäällä olisi ollut jotain tarinoita kyseisistä taloista tai kaduista historian varrelta – olisi ollut aikaa ja rauhaa lueskella. 

 
Raahelle iso plussa visitraahe.fi -sivustosta, josta löytyi muun muassa kiva listaus suosikkikohteista. Sieltä oli hyvä bongailla omaan mieleen ja aikatauluun sopivia. Sieltä bongasin omalle reitilleni muun muassa Langin kauppahuoneen ja museorannan. 




Haasteeksi osoittautui aukioloajat. Yhdeksältä aukiolevaa kahvilaa ei sinänsä runsaasta kahvilatarjonnasta tahtonut löytyä. Päädyin kahvila-konditoria Tiina-Elinaan, joka oli auennut jo 7.30. Paikka oli sinänsä ihan ok, muttei mitään erikoista minkään suhteen.

 
Sen sijaan harmitti, ettei Langin kauppahuoneelle jäänyt enempää aikaa, mutta onneksi ehdin kuitenkin pyörähtää kahvila-puodissa. Siellä kivassa miljöössä oli iloista ja ystävällistä palvelua, kun ostin tuliaisiksi paikan teetä.Paikka oli niin symppis kaikin puolin, että olisin viihtynyt siellä istuskelemassa kyllä. Harmi, kun ei ollut aikaa.



 

Katujen kiertelyn jälkeen maistuu vohveli


Raahen ja Kokkolan puolessa välissä on Kalajoki hiekkasärkkineen, jossa hengailuun ei tällä kertaa ollut aikaa eikä kyllä houkuttelevaa keliäkään. Lisää puutaloja odotti Kokkolassa, jonka vanha kaupunki tunnetaan nimellä Neristan. Kokkolassa kaupunki on jo varhain jaettu puhekielessä Neristaniin ja Oppistaniin, alakaupunkiin ja yläkaupunkiin. 

 


Alakaupungissa Neristanissa asuivat käsityöläiset ja merimiehet, Oppistanissa varakkaat kauppiaat ja laivanvarustajat. Neristanin sisälläkin oli Kokkolan nettisivujen mukaan hierarkiansa, sillä Isokadun varrella oli vaurainta ja hienointa seutua isoimpine taloineen ja tontteineen.






Neristan on yksi Suomen parhaiten säilyneitä suurvalta-ajan kaupunkikokonaisuuksia. Vuonna 1665 laadittu asemakaava on säilynyt koskemattomana sekä Neristanissa että Oppistanissa. Neristanissa historiaa on pieninä paloina ympätty myös katukyltteihin, joissa kerrotaan niin vanhimmista kaduista, pääkaduista kuin merimiesten asuintaloistakin. Se on hauska lisä. Tunnelma olisi vieläkin parempi, jos kadut olisivat kapeampia ja mukulakivisiä. Kuten Raahessa, Kokkolassakin on hauska kierrellä puutaloalueella, vaikka sinänsä vaikkapa kiinnostavat yksityiskohdat ovat vähissä.


Kokkolassa mukava kokemus oli kesäkahvila Vohvelikahvila ja taideleipomo. Vanhassa Forsnabban leipomossa sijaitseva sympaattinen paikka tarjosi kriittisellekin vohvelinnauttijalle maistuvan vohvelin ja kivan tunnelman ja miljöön. Jos keli olisi ollut parempi, ulkonakin olisi voinut istuskella. 




Sekä Raahe että Kokkola olivat minulle ihan vieraita paikkakuntia tuohon maanantaihin asti, mutta jäihän sinne jo niitä seuraavalla kerralla sitten -kohteita. Kuten vaikkapa lukuisat lähiseudun ja saariston paikat. Molemmat ovat myös käytävissä vaikkapa päiväretkellä Oulusta.

Paremmalla ajalla sitten!

Kommentit

Katso myös