Burgerketjusta Käsespätzleen – 4 erilaista ravintolakokemusta Münchenissä

Münchenissä kokee viikonloppureissullakin melkoisen makumatkan, sillä kaupungin ravintolatarjonta on monipuolinen. Pyrin käymään joka reissulla ainakin yhdessä uudessa paikassa syömässä, nyt näitä uusia löytöjä mahtui kolmeen päivään peräti neljä. Tässä siis tuoreimmalta visiitiltä neljä keskenään täysin erilaista paikkaa, joista jokaisessa oli puolensa.

Donisl

Nelikosta ainoana aivan keskustassa Marienplatzilla. Päädyimme tänne sattumalta, koska Viktualienmarktin ruokapaikkoihin oli jonoa tai ne eivät muuten innostaneet. Kadulle päin ei uskoisi, millainen ravintola ovien sisäpuolelle kahdessa kerroksessa kätkeytyy. Alku vaikutti lupaavalta, kun meidät otettiin heti ystävällisesti vastaan ja ohjattiin toiseen kerrokseen pöytään. Sen jälkeen odoteltiinkin 20 minuuttia, kunnes tarjoilija kahden pyynnön jälkeen viitsi tulla palvelemaan. Allgäuer Käsespätzle Hacker-Pschorrin kanssa nautittuna oli hyvää, eri pöytäseurueiden iloinen puheensorina mukava taustaääni ja tunnelma leppoisa.

Leoli

Etsimme Olympiastadionin liepeiltä ruokapaikkaa, ja vietnamilaista tarjoava Leoli tuli yhtenä vaihtoehtona vastaan. Monen aasialaispaikan tavoin ravintola oli pieni, tunnelmallinen ja lähes täynnä, sillä meidän jälkeen tulleelle seurueelle ei paikkaa enää sillä hetkellä löytynyt. Kevätrullat ja riisisipsit maistuivat alkupalana, keltaisen curryn kana-annos oli varma valinta pääruoaksi. Annoksissa oli kokoa ja kauneutta. Plussaa edullisista hinnoista sekä siitä, että pääruokia oli saatavissa kahta kokoa. Itse tosin totesin vasta annoksen loppupuolella, että pienikin olisi todellakin riittänyt.

Keferloher

Hotellin lähikulmilta löytyi erään majatalon yhteydestä ravintola Keferloher, joka muistutti monin tavoin pienien saksalais- tai itävaltalaiskylien hotelliravintoloita. Sisustuksen kalusteet olivat parhaat päivänsä nähneet, mutta jotain kodikasta paikassa silti oli. Ohikulkiessamme se oli täynnä ihmisiä, mistä päättelimme, ettei se aivan huono voi olla. Eihän se ollutkaan. Menimme pizzalle, ja vaikka lista oli suppea ja valikoima peruskamaa, oli pizza oikeasti hyvä. Sitäkin parempi oli jälkiruoaksi nauttimani apfelstrudel, jossa omenassa ei oltu säästelty. Valkoviini oli aterian heikoin lenkki, ehkä olut olisi ollut parempi valinta. Joka tapauksessa lasku koko ateriasta jälkiruoan ja teen kera oli 20 euroa omalta osaltani, mikä olisi kotikulmilla riittänyt pizzaan ja veteen.

Hans Im Glück

Aika monta ravintolavalintaa olen tehnyt tavalla tai toisella sen perusteella, miltä nettisivut tai Facebook-sivut vaikuttavat. Tässä oli visuaalisuutta minun makuun, eikä ruokalistakaan lannistanut. Burger-ketjulla on useampi paikka Münchenissäkin, joista valitsimme Königsplatzilla olevan ravintolan sen sijainnin takia. Plussaa oli myös pöytävarausmahdollisuus ennen klo 12 (12-15 ei ollut varattavissa). 

Odotukset olivat suuret, eikä tarvinnut pettyä: tilassa oli käytetty koivujen runkoja luontevasti, täydennetty puun ja harmaan värimaailmaa vaalealla vihreällä ja panostettu materiaaleihin viimeisen päälle yhteensopivasti. En ole ketjuravintoloiden ylin ystävä, mutta tässä oli sisustus kohdillaan. 

Ruokalista oli burgereiden osalta huikea niin liha-, kana- kuin vegeosastollakin, salaattejakin olisi ollut. Lounasaterialle sai burgerin lisäksi salaatin tai ranskalaiset, yhden juoman sekä kahvin noin 12 eurolla. Henkilökunta oli ystävällistä, iloista ja palvelualtista saapumisestamme lähtien.