Kotiseudun helmet: Mitä olisi Kajaani ilman Pekka Heikkistä?
Kajaani on aina ollut minulle se naapuripaikkakunta, jossa
käväistään hakemassa sellaisia asioita, joita ei Sotkamosta löydy. Ja ihan sama
mitä on käväisty hakemassa, harvemmin sieltä on Vuokattiin palattu ilman Pekka
Heikkisen leipää. Harvassa taitavat myös Kajaanissa olla ne paikat, joissa käy
tasainen kuhina lähes aina, ihan sama mikä vuoden- tai kellonaika kyseessä. Vaikka
Pekka Heikkisen tuotteita saa kaupoistakin, ei se ole sama asia kuin hakea ne
ulospäin hyvin ankeahkolta näyttävästä liikkeestä suoraan. Edelleenkään ei siis ole koskaan niin kiire Kajaanista pois, etteikö Pekka Heikkisellä ehtisi käydä. Hyviä perinteitä ei ole syytä katkaista.
Pekka Heikkisen leipävalikoimasta voi huoletta ottaa minkä tahansa muunkin kuin usein ensimmäisenä mainitun suosikin, puu-uunileivän. Pieni vuokaleipä ja ohrarieska ovat ehkä useimmin omaan kassiini ostoksina päätyneet. Vitriini on täynnä myös leipomo-kondiittoriliikkeen toisen osaamisalueen tuotteita, herkullisia leivoksia. Huteja ei ole tullut koskaan, mutta erityisen herkkua ovat viime vuosina olleet rahkamunkit. Hinta-laatusuhteeltaan parempia paikkoja saa kyllä etsiä kauan mistä vaan. Pekka Heikkinen ei ole varsinainen kahvila, joten ne maistuvimmat erikoiskahvit joutuu juomaan muualla. Tavallinen kahvi on maistuvaa ja aina tuoretta, myös teetä on hyvä valikoima tarjolla. Palvelu on ystävällistä ja rentoa kuten tunnelmakin.
Pekka Heikkiseltä saa vaikka mitä, mutta lounaskilpailuun
paikka ei ole lähtenyt. Hyvä niin, sillä muutaman sadan metrin päästä löytyy
kelpo vaihtoehto siihenkin: Cafe Murunen. Murunen oli ensin Sotkamossa, sitten
Sotkamossa ja Kajaanissa. Lopulta vain Kajaanissa, sitten vaihtuivat
omistajatkin. Meno ei ole ihan niin lennokkaan eläväistä ja rempseää, mutta
asiakaspalvelusta, suurelta osin ilmeestä, toiminnasta ja monista tuotteista on
pidetty kiinni. Hyvä niin. Kun on aikansa istunut aamupäiväkahvilla Pekka
Heikkisellä ihmisvirtaa katsellen ja tuoreiden leipomotuotteiden tuoksusta
nauttien, on hyvä suunnata Muruseen lounaalle.
Murusessa tarjolla on kaksi keittolounasta. Plussaa siitä, että hintaan saa ottaa molempia – ei tarvitse valita. Tuore, itse leikattava leipä, sekä kahvi/tee kuuluvat 8,50 euron hintaan. Kanakeitto on hyvää. Kahvilassa soi rento musiikki, sisustus on tehty kotoisaksi. Siinä missä Pekka Heikkiselle tuntuisi oudolta mennä istumaan läppärin kanssa töitä tehden, Muruseen se sopii. Jos olisi ollut aikaa, olisin ottanut vitriinistä jonkun kakun, sen verran hyvännäköisinä niitä näytti olevan…
Jos tie vie Kajaaniin, kannattaa ehdottomasti käydä
molemmissa. Ja ostaa Pekka Heikkiseltä herkut vielä kotiinkin….
















Hah, minäkin juuri muistelin Pekka Heikkisen kahvilaa -maakuntakierros postauksessa. Silloin harvoin kun Kajaanissa käyn niin Pekka Heikkiselle pitää päästä. www.rantapallo.fi/sara
VastaaPoistaHah, minäkin juuri muistelin Pekka Heikkisen kahvilaa -maakuntakierros postauksessa. Silloin harvoin kun Kajaanissa käyn niin Pekka Heikkiselle pitää päästä. www.rantapallo.fi/sara
VastaaPoistaHeh! Täytyypä lukea sun teksti :) Kyllä, siellä täytyy yhä edelleen aina käydä, kun Kajaaniin päätyy :)
VastaaPoista