Ristiriitainen Livigno

Joka kerta ärsyynnyn Livignossa samasta asiasta: miksi niin kauniita vanhoja puutaloja pitää pilata tyylittömillä kylteillä tai vielä pahemmilla vilkkuvilla neonvaloilla? Joka kerta myös ihastelen samoja asioita: puutaloja, tunnelmaa ja niitä vuoria, joiden tuijottamiseen en kyllästy. 

Olen ollut Livignossa enimmäkseen hiihtämässä/hiihtäjien leirillä. Enimmäkseen joulukuussa, ennen tätä kerran myös helmikuussa ja kerran lokakuussa. Tänä talvena minun ei ollut tarkoitus mennä Livignoon, mutta kun Kristan leiripaikka vaihtui Seiser Almista Livignoon/Pontresinaan, vei minun tieni sitten myös Seiser Almin sijaan jälleen Livignoon. Se oli harmi, sillä odotin kovasti Seiser Almin kokemista ja siellä hiihtämistä. Yleensä olen hiihtänyt Livignossa, nyt en edes ehtinyt.

Italiassa Sveitsin rajan tuntumassa sijaitseva Livigno on kunta 12 kilometriä pitkässä laaksossa, keskusta on 1800 metrissä, mutta vuoren huiput kohoavat 3000 metriin. 1950-luvun alkuun asti Livignoon pääsi vain kesällä, kunnes 1952 tie Bormiosta avautui myös talvisin. 1965 avattu tunneli Sveitsiin mahdollisti turismin kehittymisen. Sveitsin puolelta Livignoon pääsee Zernezistä myös paikkakuntien välillä parin tunnin välein kulkevalla bussilla (40min, n 15 euroa).'

Tällä kertaa bussi oli pieni kustannus, sillä majoitusten hinnat olivat karanneet käsistä. Siinä missä monesti olen majoittunut puolihoidolla 50-60 euroa / yö, maksoin nyt majoituksesta aamiaisella 158 euroa / yö. Haluaisin sanoa, että hinta-laatu-suhde oli kohdillaan, mutta ei se kyllä ollut. Hotelli Valtellinassa palvelu on ystävällistä, mutta hotelli itsessään melko perus. Olen ollut Livignossa useammassakin hotellissa, mutta en ole ollut varauksettoman ihastunut niistä yhteenkään (verrattuna vaikkapa toiseen italialaiseen hiihtopaikkakokemukseeni Dobbiacossa, jossa hotellejakin löytyy hehkutettavaksi).

Livigno on laskettelijan ja hiihtäjän kohde talvella (laaksossa latufiilistelyä riittää kaikentasoisille), vaeltajan ja maastopyöräilijän kohde kesällä. Ympäri vuoden paikkakunta vetää ostosmatkailijoita. Kylän keskusta on täynnä kauppoja, joissa hyllyt pullistelevat alkoholia, tupakkaa, kosmetiikka tai merkkivaatteita. Outlet-kylttejä on siellä täällä. Siihen ja ostosturistien intoon on yksi iso syy: arvonlisäverottomuus. Livignolla on 1500-luvulta lähtien ollut taloudellinen ja laillinen itsehallinto, ja maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Napoleon vapautti sen valmisteverosta vuonna 1805. Ne oikeudet vahvistettiin 1818, Italian kuningaskunta ratifioi ne 1910 ja EEC 1960. Historiallinen jäänne tuo kylään varmasti paljon matkailijoita. Kävelykeskusta rauhoittaa tunnelmaa, mutta trafiikkia piisaa silti riittävästi.

Hotellien aamupaloista en ole Livignossa ollut kovin innoissani kertaakaan, mutta lounas- ja illallistarjontaan ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan. Jos jossain niin Italiassa olen kokenut hotellien puolihoidon yleisesti hyväksi valinnaksi, mutta kylä tarjoaa lukuisia muitakin vaihtoehtoja nauttia päivällistä ja lounasta. Jälkimmäisen nautin tällä kertaa Canoassa, jota voin hyvin suositella.

Livignossa on helppo ottaa rennosti, sillä aurinko paistaa usein ja ilmapiiri on sen myötä ja italialaiseen meininkiin sopivasti rento. Työreissuilla se on vähän turhankin rento: wifi toimii jos toimii, hälyä ja melua (tai pitäisikö sanoa italialaisittain keskustelua) riittää. Lomalla Livigno on hyvä kohde, vaikken mikään shoppailun ystävä olekaan. Mutta mulle päivien sisällöksi on riittänyt hiihto, ruoka, käppäily, uni -neliyhteys ja se on onnistunut mainiosti.

Mutta ne puutalot + neonvalot ja/tai rumat kyltit (rumimpia en viitsinyt edes kuvata), miksi oi miksi?