sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Vanhan matkailuperinteen hetkellinen elvytys



Vieremän ravit

Nuoruudessani oli vuosia, jolloin kotimaanmatkailua tuottivat lähinnä reissut raveihin. Lieksassa ja muilla kesäradoilla paistoi aina aurinko (eikö muka paistanut?), Oulun Äimäraution lihapiirakka kahdella nakilla oli aina parasta mitä maa päällään kantaa ja sen teki aina sama ystävällisesti hymyillyt vanha nainen. Ravit veivät tavalla tai toisella tunnelmallisiin paikkoihin, jonne en olisi todellakaan muuten päätynyt. Ravit olivat samalla sukukokous, tuttujen näkemistä, hevosten ihastelua ja yhteistä pelijännitystä. Hienoja reissuja paikoissa, joissa hevoset kiersivät kehää ja mittasivat paremmuuttaan. Leppoisaa matkailua, leppoisaa tunnelmaa.



Elämä täyttyi muilla asioilla, ravit jäivät ja ravimatkailu vaihtui muuhun matkailuun. Kunnes sitten tuli vuosi 2017 ja työ palautti minut juurilleni. Olin toki jo ravityttövuosinani ottanut silloisella pokkarikamerallani jo heppakuvia ja kirjoittanut pöytälaatikkojuttuja raveihin liittyen. Paikkana oli legendaarinen Vieremä, jossa en varsinaisesti myöskään ollut käynyt ravivuosieni jälkeen – vaikka paikka tulikin sittemmin hiihtohommista hyvinkin tutuksi, kiitos Niskasten.


Vieremällä nostalgia törmäsi todellisuuteen: oli todella kylmä, ajoittain sateistakin. Ei ollut aikaa pyöriä varikolla, joka ravityttövuosina tuli tutuksi. Ei ollut aikaa syödä ravimakkaraa tai -kyljystä. Ei ollut osaamista eikä aikaa pähkäillä totopelejä ja kävellä luukulle jättämään peliä. Oli ensimmäisen kerran oltava enimmäkseen keskialueella, jonne tosin pääsi mutkattomammin kuin hiihtokisoissa monesti ladun yli. Oli outoja hevosia. Oli stressiä asioista, joilla ei taannoin ollut tuon taivaallista merkitystä. Ravityttönä huolen aiheet liittyivät yleensä joko hevosiin tai ruoka/kahvio-ostoksiin. Nyt ehdin miettiä sitäkin, miten käy syystä tai toisesta puolivahingossa raveihin päätyneille ensikertalaisille – jäävätkö he koukkuun vai kyllästyvätkö, miten tapahtuma ottaa heidät vastaan ja miten heitä pitäisi palvella. Olisinko itse noviisina viihtynyt? Nyt olin kuitenkin tekemässä comebackia... Tapahtumaviestijän moodi naksahti päälle...


Ravityttövuosiltani en muista mitään, mikä olisi ärsyttänyt edes vähän. Nyt ärsytti lopulta melko paljonkin 12 kertaa eli jokaisen voittajan seremonioihin saapumismusiikkina kuultu Queenin We are the champions. Kaikki kunnia biisille, mutta silti! Muitakin vaihtoehtoja on. Ravityttövuosiltani ei jäänyt mieleen yhtään matkaa, jonka pituus olisi niin häirinnyt, koska se oli osa kokemusta. Nyt 1,5 tuntia iltaraveihin suuntaansa tuntui jo paluumatkalla aika rasittavalta. 


Vieremän ravit

Moni asia oli toisin, mutta tunnelma oli edelleen leppoisa, ihmiset pääsääntöisesti hyvällä tuulella ja rennolla fiiliksellä. Ravit ovat edelleen monella paikkakunnalla tapahtuma, josta ollaan ylpeitä. Kollegakin sanoo ylpeyttä äänessään, että Vieremällä juhannusravit ovat iso tapahtuma. Hevoset olivat edelleen upeita ja tapahtumat lähdöissä jännittävää seurattavaa. Ravien seuraaminen on monella tapaa yksinkertaista: ensimmäinen maalissa voittaa. Veikkaaminen on asia erikseen, mutta seuraaminen on yksinkertaista. Pikatapahtuma ravit eivät ole. Nuokin kestivät neljä tuntia, mutta toisaalta siihen mahtui 12 lähtöä. Jos ei olisi ollut töitä, olisin saattanut kokea tahdin verkkaiseksi. Siitäkin huolimatta, vaikka tapahtumatuotanto suolsi vihjeitä ja voittajahaastatteluja kiitettävästi koko ajan, eli pitkäveteisyydestä ei musiikkivalintoja lukuun ottamatta voi puhua...

Vieremän ravit

Pitkästä aikaa toteutettu ravimatkailu oli hauskaa, vaikka muistot olivat kultaantuneet huomattavasti (tai sitten ennen oli vaan erilaista). Vaikka tämän päivän Vieremän-retki ei sytyttänyt palavaa intoa palata menneisyyden tapoihin ja satsata ravimatkailuun (eikä olisi aikaakaan), on silti mukavaa päästä raveihin taas viikon päästä. Se onkin sitten lähimatkailua, kun suuntana on Kajaani.

Onko sinulla joku matkailuun liittyvä perinne, jonka olet vuosien tauon jälkeen elvyttänyt tavalla tai toisella edes hetkeksi?

8 kommenttia:

  1. Ensinnäkin, tuo kappale häiritsi mökkisohvalla ravien seuraamista tototv:n kautta eli samoilla linjoilla oltiin myös etänä :-D Mitä sitten ylipäätään raveihin tulee, niin olen välillä seurannut niitä aika tiivistikin ja reissanut eri radoilla niin Suomessa kuin Ruotsissa. Varsinkin Ruotsissa ravit on niin iso juttu, että sitä on edes monen suomalaisen vaikea käsittää.

    En oikein osaa sanoa, onko itsellä mitään matkailuun liittyvää perinnettä. Eli kun ei heti tule mieleen, niin tuskin on. Toki nuoruudesta muistan sen, että St. Michel ravit oli vuosittain perheen ohjelmanumero ja mökkiloma siihen aikaan tutun mökillä Mikkelissä. Toisaalta sitten yhdessä vaiheessa olin todella monta vuotta putkeen Rukalla pääsiäisenä ja se toisaalta oli sellainen perinne, että se tuli koettua tänä vuonna viiden vuoden tauon jälkeen uudelleen. Eli ehkäpä siinä oli sitten kuitenkin se minun matkailuun liittyvä perinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. St. Michel oli monesti meilläkin ohjelmassa :) Heh, Kajaanissa oli sunnuntaina onneksi jo monipuolisempaa biisivalikoimaa. Juu, Ruotsissa pitäisi ehkä itsekin käydä paikan päällä - yksi tuttu juuri taannoin kertoi, että hänellä on kilometrienkin puolesta järkevämpää käyttää hevosia siellä :) Hauskaa kuulla, että ravitaustaisia muitakin bloggaajissa!

      Poista
  2. No nyt oli pakko tarttua tähän kun meillä on näköjään jotain yhteistä :) Ravit on aikoinaan vieneet ympäri maata, ja myös Ruotsiin ja Ranskaan saakka. Oli kuraa, sadetta, loskaa ja jumiutuneita hevosautoja mutta silti elettiin unelmaa. Vähän myöhemmin kävin raveissa vain fiilistelemässä ilman hevosia ja sekin oli hauskaa. Ulkomaille muuton jälkeen en ole paljoa raveissa käynyt ja mietin usein, niitä vanhoja aikoja. Olisi kiva päästä yhtenä kesänä kiertämään taas eri raveja mutta olisikohan se pettymys? Maistuisko se makkara enää samalle kuin ennen? Hmm..
    Viime kesänä tein hetkellisen paluun kun kävimme Härmän juhannusraveissa. Se oli kuitenkin erilainen kokemus sillä ne olivat Härmän ihka ensimmäiset ravit. http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa/juhannuksen-uusi-suurtapahtuma-on-nordic-king

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hauskaa! Juu, minulle ehkä Vieremällä kävi juuri noin. Että kun pää oli täynnä sitä elettyä unelmaa ja ajan kultaamia muistoja, todellisuus olikin vähän erilainen :) Sunnuntaina olin taas ihan vilpittömän hämmästynyt siitä, miten hieno kotiradastani (Kajaani) on tullut sitten viime näkemän. Lihapiirakkaa en löytänyt, mutta lettukahvit maistuivat taivaalliselle ja hintakin oli kohdillaan (3,50 yhteensä). Täytyykin lukea sun Härmä-juttu! Kiitos, kun kommentoit :)

      Poista
  3. Ihana lukea, oma nuoruuteni meni samoja polkuja, aamuyöstä tuli ravireissuilta palattua ja sitten vielä pesemään kuraisia varusteita ja varmistamaan hevosten jalkoja ennen kuin pääsi itse nukkumaan - ja ah, miten ihanaa se kaikki oli <3 Pitäisikin lähteä pitkästä aikaa raveihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, ompa hauskaa, että löytyy bloggaajista useampikin samalla taustalla varustettu :) Juu, mulla meni tuo Vieremä ehkä vähän kulttuurishokissa ohi, mutta ai että osasin jo eri tavalla nauttia Kajaanissa sunnuntaina siitä kaikesta. Ja jännitin serkun hevosen juoksua ihan ku ennen omia hoidokkeja ja muita tuttuja :)

      Poista
  4. Minä en ole varmaan koskaan käynyt raveissa. On hauska kuulla, miten tärkeä tapahtuma ravit ovat pienelle paikkakunnalle, kuten esim. Vieremälle. Varmaan ne ovat ihan merkittäviä sekä kunnan tunnettuuden kannalta että taloudellisesti. Ihanaa, että tällaisiakin tapahtumia vielä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Ja minusta on hauskaa, että miten monien kesätapahtumien Suomessa jollekin paikalle ravit on "se juttu" :) Jotka tosiaan vetää ihmisiä eri puolilta Suomea. Käy sinäkin kokeilemassa :)

      Poista