Ampumaurheilua ja vihreyttä Suhlissa

Asekaupungiksi itseään kutsuva saksalainen pikkukaupunki Suhl on ylpeä historiastaan aseiden valmistajana ja ”Made in Suhl” on yhä kivääri- ja pistooleiden tunnettua laatua. Siksi ei ole ihme, että kaupunki haluaa myös järjestää aktiivisesti ampumaurheilukilpailuja. Niissä merkeissä minäkin olen viettänyt tässä Thüringenin osavaltiossa sijaitsevassa noin 37 000 ihmisen kaupungissa vuoden sisään yhteensä pari viikkoa, lisäksi aiemmin majoittuneena lähikaupunki Oberhofin maailmancup-kisojen ajan.

Ampumaurheilukeskus Suhl-Friedbergissä on puitteiltaan vaikuttava (kartta alueesta). Päivät hujahtivat tulosruutuja tuijotellessa. Kisapaikan evästarjonnoista bratwurstilla täytetty sämpylä tulee nopeasti korvista ulos, mutta frozen yoghurtiin ei kyllästy hetkeen. Tapahtumat itsessään ovat melko tyypillistä ampumaurheilun monissa kisoissa eli suomeksi melko haastavaa viestinnällisesti. Kuormitusta kertyy tungoksesta, kun media ei pääse liikkumaan yhtään sen jouhevammin/rauhassa, sekä paukkeesta, joka vaihtelee aselajista ja korvatulpista riippuen. Hotellimme sijaitsi asemuseon vieressä, mutta kisa-aikatauluista johtuen en museoon ehtinyt tälläkään kerralla. Jotenkin tuntuu, että jos jossain, Suhlissa tuo museovisiitti kertoisi ehkä olennaisimmat historiasta juuri tämän kaupungin osalta.

Tykkään pikkukaupungeista. Varsinkin sellaisista, joissa on ristikkotaloja. Suhlissa niitä oli muutama. Tykkään kävelykaduista keskustoissa, sellainenkin Suhlista löytyi. Lisäksi oli kahviloita, erinomaisen hinta-laatusuhteen kiinalainen (Shanghai) ja aasialainen (Asia Bistro, jossa söin sushia) ravintolat sekä vastaavaan suomalaiskaupunkiin verrattuna shoppailusta kiinnostuneille melko hyvä valikoima erilaisia kauppoja. Sekä Thüringenin ”Fazerin”, nougatherkkuja tekevän Viban myymälä. Joka paikassa sain ystävällistä palvelua. Englantia puhuivat monessa paikassa vain välttävästi, kaupungin matkailusivuiltakaan ei löydy infoa englanniksi. Moni info onkin vain saksaksi.

Suhliin pääsee näppärästi myös junalla. Erfurtista matka kestää tunnin, Berliinistä noin 3,5 tuntia (suunnilleen sama Frankfurtista).  Suhlissa on kuusi hotellia. Majoituin tällä kertaa hotel Arcadiassa, joka oli keskinkertainen hotelli. Kun hotellissa on 16 kerrosta ja kolmesta hissistä yksi tai kaksi käytössä, on se välillä aika hidasta. Huoneet olivat tilavat ja perushyvät, jo kahdeksannen kerroksen huoneestakin oli mukavat näkymät kaupungin ylle. Viimeksi majoituimme Ringbergissä, joka on mäen päällä toisella puolella kaupunkia. Sieltä oli huikeat näkymät auringonlaskujen aikaan, eikä muuta viihdettä tarvittu.

Ringbergin hotellia ympäröi satumainen metsä, niin Arcadiaakin. Arcadian vieressä kohoavan Dombergin päällä on näköalatorni, josta voi ihastella kaupunkia laajasti. Kävely kukkulan päälle kestää noin puoli tuntia. Viihdyin tuolla metsissä niin hyvin, että aloin suunnitella patikointireissua Thüringenin metsiin, sillä koluttavaa riittäisi.

Yksi asia, mikä tuolla myös ilahdutti tälläkin kertaa, oli alikulkukäytävien seinämaalaukset. Piristi kummasti. 

Melko monipuolinen saksalainen pikkukaupunki, eikä tylsä lainkaan. Sääli vaan, että työmatkoilla tietysti työt sanelevat aikataulut, eikä kummallisempaa turismia ehtinyt tuolla taaskaan harrastaa. Mutta tuli kyllä mieleen, kuinka näppärä sporttilomakohde tuo seutu suomalaisellekin olisi - lennot Berliiniin / Frankfurtiin ja näppärää liikuntalomaa vaikka koko perheelle. Arcadian vieressä/kytköksissä oli muuten Ottilienbad-kylpylä, joka valitettavasti oli nyt remontissa juuri kesäkuun lopun.

Seuraavaksi suunta onkin Viroon ja suunnistuksen MM-kilpailuihin. Katsotaan, jos Tartto-Viljandi-Otepää-seudulla ehtisi välipäivinä olla vähän turistikin...eli kaikki vinkit sinne suunnalle tervetulleita 😊