Ehrenbergin linnanrauniot & Highline179 – hetki historiaa ja huojuntaa

”Mökkipaikkakunnaltani” Garmisch-Partenkirchenistä on vain tunnin junamatka Itävallan puolelle Reutteen, jossa en ollut koskaan käynyt. Uusia retkikohteita etsiessäni bongasin Ehrenbergin ”linnamaailman”, jossa linnan raunioiden, historian ja museon lisäksi sijaitsee nykyään maailman toiseksi pisin kävelysilta, Highline 179. 

Olen hyvin kotonani erilaisissa mäkiä ylös (ja alas) menevissä hisseissä, mutta kammoan tiettyjä korkeita paikkoja. En pidä lasilattioista ehkä ”ritiläpohjista”, joista näkyy kauas alas läpi. Kestän huonosti heiluntaa, eikä sen tarvitse olla mitään suurta. Tähän kun yhdistetään vielä se, että vuorilla patikoinnin tönkistämillä jaloilla kävely on välillä aika mielenkiintoista, olosuhteet Highline179-siltakävelylle 114,60 metrin korkeudessa olivat kasassa. 

Jostain syystä menin suoraan Ehrenbergin linnamaailmaan saavuttuani ostamaan automaatista lipun (8 euroa) ”kun tänne nyt on tultu”-ajatuksella. Alhaalta katsottuna silta näytti kuin pieneltä narulta, jossa pieniä pisteitä liikkui. Ennen sillalle astumista oli vielä kivuttava noin 15 minuutin kävely mäkeä ylös.

 Ehrenbergin linnanrauniot jäävät hieman sillan toisen pään sisäänpääsyn yläpuolelle, toisessa päässä on Fort Claudia. Linnanraunioilla kävinkin fiilistelemässä ensin. Aurinkoisella ja kirkkaalla kelillä näkymät olivat upeat moneen suuntaan ja raunioilla riitti kiipeiltävää hetkeksi. Paikalla oli paljon lapsiperheitä, jotka näyttivät viihtyvät mainiosti. Ihmeteltävää riitti. Alueella on paljon myös historiasta kertovia infotauluja saksan- ja englanninkielisin tekstein, joten rakennusten kukoistuksen aikaan voi aikamatkata niiden kautta.

Kolme vuotta maailman pisin lajissaan

Sillalla oli jonkun verran porukkaa, ehkä arviolta kymmenen. Sinne mahtuu kuulemma 500 ihmistä kerrallaan. Pidin kaiteesta kiinni enimmäkseen koko ajan, sillä silta huojui kävelijöiden voimasta. Ei paljon, mutta juuri niin epämiellyttävästi kuin vaikka laiva joskus. Se, mikä on yhdelle epämiellyttävää, on toiselle jotain ihan muuta: näin visiittini aikana yhden naisen juoksevan ja hyppivän innoissaan, mutta näin useamman pitävän kaiteista kiinni tiukasti. 

Katselin ja kuvasin maisemia hetken, kävelin pätkän siltaa ja käännyin takaisin. Koko 406 metrin pätkä jäi kävelemättä, koska en aikataulusyistä olisi ehtinytkään. Tunnelmaan pääsi silti. Alueella on myös hotelli ja ravintola, joten pidempääkin retkeä siellä voisi viettää.

Highline179:n nimeen numerot tulevat sen alla kulkevasta tiestä numero 179. Highline179 ehti olla maailman pisin kävelysilta kolmisen vuotta, kunnes Zermatt kiilasi edelle 88 metrin erolla.  

Miten paikalle pääsee?

Näppärästi myös julkisilla: Garmisch-Partenkirchenistä juna Reutteen maksoi 11,20 ja bussia 5250 Ehrenberger-Klauseen (josta noin 200 metriä kävelyä) 2 euroa. Bussilla ei tällä hetkellä pääse näppärästi takaisin Reutten pääasemalle, mutta se ei Garmischin suuntaan palaavia haittaa, koska samalla bussilla samalta pysäkiltä voi jatkaa Bichbachin kylään (lippu bussista 2,90) ja kävellä siitä noin 500 metriä Bichlbach-Berwangin asemalle tai oikeammin junapysäkille. Lipun (9,10) voi ostaa junasta, sillä lippuautomaattia seisakkeelta ei löydy. Käyttämäni juna olisi mennyt suoraan Müncheniin asti, mutta minulle riitti lyhyempi paluu. 

Kannattiko käydä?

Kannatti. Tuli pieni kävelylenkki, uusia maisemia ja uusia kokemuksia, eikä 8 euroa sillan pääsymaksuna tuntunut turhan kalliilta.

Minnehän sitä seuraavaksi Garmischista retkeilisi?