Patikointivinkki Garmischiin: Wank tarjoaa maisemafiilistelyä ja huomaamatta nousumetrejäkin

Se ei ole Baijerin suurin vuori, ei ehkä yleisesti kauneinkaan, mutta minulle siitä on tullut rakkain. Jokaisella Garmisch-reissullani olen käynyt katsomassa mitä Wankille kuuluu. Olen tallustellut alhaalta ylös niin syksyn sateisessa koleudessa nähden vain muutaman lehmän koko matkalla, olen fiilistellyt siellä lähes 30 asteen helteessä useampien kanssafiilistelijöiden tavoin. Ja kaikkea siltä väliltä.

Se on normaalikuntoiselle ihmiselle miellyttävä reitti, mutta myös helposti saavutettavissa. Ei tarvitse mennä kauas, vaan nousu alkaa heti. Vuoren ala-asemalle pääsee suoraan myös paikallisbussilla, joten sinne on helppo tulla. Itse olen yleensä juossut, kävellyt tai viimeisimmällä kerralla pyöräillyt paikalle.

Wankista voi nauttia myös menemällä hissillä joko ylä- tai keskiasemalle ja kävelemällä alas (tai tulemalla hissillä toiseenkin suuntaan). Itse olen enimmäkseen kivunnut ylös ja tullut hissillä alas. Polvivaivainen kiittää, vaikka alas ainakin keskiasemalta tultaessa polku on melko helposti käveltävää. Reitillä näkee myös paljon lapsia, joten soveltunee ainakin osittain koko perheen patikointiin.

Ylös 1700 metriin kulkevan reitin varrella on sopivasti penkkejä taukopaikoiksi eväiden nauttimiseen tai yleiseen fiilistelyyn. Ylhäällä voi myös jatkaa lenkkiä sieltä risteilevien reittien suuntaan. Itse olen yleensä nauttinut noin 1,5 tuntia kestävän nousun kävelystä, syönyt eväät ylhäällä maisemista nauttien ja hypännyt sitten hissiin alaspäin. Ylhäällä on myös ravintola, joten Wank-vuorella saa vierähtämään koko päivänkin.

Joka kerran jälkeen mietin, koska tänne pääsee uudestaan?