Mikä tekee loungesta miellyttävän?

Harvassa ovat ne lounget, joita on erikseen kehuttu blogeissa tai keskustelupalstoilla. Oma loungekokemukseni on vielä rajallinen, mutta Helsingissä, Oslossa, Münchenissä, Malagassa, Barcelonassa, Göteborgissa ja Wienissä olen päässyt loungessa piipahtamaan Finnairin tasojäsenenä.

Helsinki ei ole kotikenttäni, joten Shengen-alueen lounge on tullut tutuksi lentoa pohjoiseen odotellessa. Kaksi kertaa olen tuskastunut loungen ruuhkaan, molemmilla kerroilla ruuhka oli puoli kolmen ja puoli neljän välillä. Tuskastumiseni kertoo siitä, mikä minulle loungessa on tärkeintä: rauha ja riittävä tila. Kun saan istua mukavasti, ladata laitteitani, lukea lehtiä ja juoda vettä ja kahvia, olen jo kovin tyytyväinen. Se onnistuu useimmiten Shengen-loungessa mainiosti.

Lounge-arvioissa keskitytään usein myös ruokaan ja muuhun tarjoiluun. Helsingissä olen eniten hyödyntänyt keittolounasta, joka on usein ollut oikeasti hyvä keitto. Lisukkeiksi kun saa paahdettua sipulia, krutonkeja ja oikeaa leipää, lounas on ollut hyvä. Olen nauttinut ehkä elämäni parhaan lohikeiton Finnairin Shengen-loungessa. Olen myös syönyt todella hyvää bataattikeittoa ja hyvin maustettua gulassikeittoa. Keitot ovatkin suosikkiantiani tuossa loungessa, sillä varsinaisesta lämpimästä ruoasta olen innostunut kerran: silloin oli pasta carbonaraa lukuisia kertoja näkemieni valjujen kana+riisi- tai liha+perunapallerot-aterioiden vaihteeksi. Salaatit ovat olleet melko köykäsiä. Lisukkeita on usein ollut niin vähän, että kunnollinen vihersalaatti olisi parempi vaihtoehto. Juomapuoli on ollut minulle riittävä. Mustikkamehua olen kaivannut loungessa, en tiedä, enkö vaan ole löytänyt? Hedelmäsalaatti on ollut virkistävää, mutta keksivalikoima on usein onneton. Kerran hämmästyin, kun tarjolla oli pullaa. Sitä en sen jälkeen ole nähnytkään.

Oslossa olen pitänyt salaattibuffetista ja syönyt erinomaisia macaroneja, tilojen suhteen olen kokenut Finnairin loungen Helsingissä viihtyisämmäksi. Münchenissä lounge on pitkulainen ja lyhyt, mutta ihan mukava siellä on ollut istuskella. Olen pitänyt croissanteista, tarjolla olevasta lisukkeista ja viinistäkin. Lämpimät tarjottavat eivät ole minua houkuttaneet. Göteborgissa jouduin kysymään lounge-henkilökunnalta vettä, kun se oli aamu-uniselle niin haastavasti löydettävissä. Malagassa piipahdin hätäisesti sulkemisajan kynnyksellä iltapalalla ennen lentoa. Siinä ei hirveästi ehtinyt rentoutua, kun mietti vaan, että kohta tämä menee kiinni. Siihen ajankohtaan tosin kentällä oli muutenkin melko rauhallista, joten hälyä sinne ei olisi tarvinnutkaan paeta. Wienissä tarjolla oli suosikkivalkoviiniäni, mutta aamupala-aikaan ihmettelin, ettei jugurttia ollut lainkaan. Tilaa oli sopivasti molempina aikoina, joina olen siellä ollut.

Toistaiseksi paras loungekokemukseni osui viimeisimmällä työreissulla Barcelonaan, jossa loungessa oli tilaa, tyyliä ja monipuolisuutta tarjoiluissa niin suolaisten, makeiden kuin juomienkin osalta. Jäätelöä myöten kaikki maistui. Sielläkin parasta oli tila. Ei ollut ruuhkia, ei jonoja, ei liikaa hälyä. Siellä oli miellyttävä hengähtää ja välipalailla ruuhkaisan ja hälyisän turvatarkastusalueen sekä täpötäyden lennon välissä. Näistä loungeista Barcelona oli ainoa, josta voisin vähän maksaakin sinne päästäkseni. Muista en erikseen maksaisi. 

Maistuvista tarjoiluista huolimatta Barcelonastakin jäi ensimmäisenä mieleen tila ja rauha. Sitä haen jatkossakin lentoa odotellessani, loungesta tai muualta kentältä.