Mitä Pekingin turistikohteista ja yleismenosta jäi tällä kertaa käteen?

Opintoretkemme ohjelmaan kuuluivat Pekingissä olympiapaikkojen lisäksi opastetut käynnit Kiinan muurilla, Taivaallisen rauhan aukiolla, Kielletyssä kaupungissa, Silkkimarkkinoilla sekä Pekingin ankka -illallinen. Olen synnynnäinen omatoimimatkailija, tykkään organisoida, selvitellä ja säveltääkin tarvittaessa. Kysyvä ei tieltä eksy -asenteella olen porskuttanut monissa oloissa monilla kielillä. Arvostan ammattilaisia, joten hyvän oppaan matkassa on myös ilo olla. Miten sujui 2,5 päivän ryhmäretkiturismi tutuissa turistikohteissa ja mikä ilahdutti kaupungissa tällä kertaa muuten?

Kiinan muuri

Kävimme noin tunnin päässä hotelliltamme sijainneessa Juyongguanin osassa. Saastesumun keskeltä Pekingistä lähtiessämme ei käynyt mielessäkään, että aurinkolasit olisivat voineet olla tarpeen, mutta hyvä, että sää oli kirkas. Olin muurilla toista kertaa ja päädyin ihmettelemään samoja asioita kuin ensimmäiselläkin kerralla: on tässä tekemisessä ollut hommaa. Kiinaa mongolien hyökkäyksiltä suojaamaan tehty muuri sisältää historiaa sekä merkitystä, joka vuoristomaisemissa kiehtoo minua. Viihdyin siis tälläkin kertaa porraskävelyllä muurin pätkällä. 

Taivaallisen rauhan aukio

Ryhmäretkessä on puolensa, sillä yksittäisten ihmisten sisäänkäynnissä on sinänsä hiljaisenakin päivänä sadan metrin jono. Peräti 440 000 neliömetrin aukio on vaikuttava näky, mutta ei historiastaan huolimatta sykähdytä minua. Suurin ei ole aina kauneinta. Kiinalaisia alue monumentteineen ja ympäröivine rakennuksineen sykähdyttää, sillä kuvia otetaan ahkerasti. Alueella pyörii myös kuvausliiveihin varustautuneita kuvaajia hämmästyttävän monta, sillä monille näyttää riittävän puhelimen kamera muistojen taltiointiin. En jaksa innostua.

Kielletty kaupunki

En usko, että olimme edes vilkkaimpaan aikaan liikkeellä, mutta silti väkeä oli minun makuun liikaa laajasta alueesta huolimatta. Nähtävää on paljon ja oppaalla riitti kaikenlaista tarinaa keisarista, jalkavaimoista, palvelusväestä ja muusta. Monessa kuvauskohteessa olen jäädä kiinalaisten jalkoihin. Aika monta kertaa tulen miettineeksi kahta asiaa: historian arvostusta ja tarinoiden merkitystä. Veikkaan, että Kielletty kaupunki on monelle niitä kohteita, joka aukeaa parhaiten tarinoiden kautta. Jos opastettu kierros ei kiehdo, audio-oppaissa on myös suomenkielinen versio. Minulle olisi riittänyt toisella kertaa (kävin Kielletyssä kaupungissa jo 2008) tunnin lyhyempikin visiitti kuin mitä ryhmälle oli varattu.

Silkkimarkkinat

What is your price? No bargain, but bargain no problem on pelin henki Silkkimarkkinoilla, jotka vaikuttivat 8,5 vuodessa jotenkin siistiytyneet. Visiittimme aikana siellä ei ollut ruuhkaa, mutta silti ahdisti. Tungettelevat myyjät ajoivat seuraavaan liikkeeseen ja tarpeelliset ostokseni teinkin lähinnä kaupasta, jossa annettiin kiinteistä hinnoista omatoimisesti alennusta ja kysyttiin, mitä minä haluaisin. Emme jaksaneet juuri ylimääräistä pyöriä, sillä minnekään ei tehnyt mieli mennä vain katselemaan.

Mitä muuta turistipäivistä jäi mieleen?

 

Erinomainen metroverkosto, jolla kaupungissa liikkuminen on paitsi nopeaa myös kätevintä! Monenlaista viritystä olen nähnyt, mutta Pekingissä metro oli yhä mainio liikkumisväline. Olympiavuosi toi kunnon opasteet ja kaikki oli selkeää, metrot kulkivat luotettavasti. Lippuautomaateilla pyöri myös avustajia, joille aseman kerrottuaan sai apua oikean lipun ostamisessa. Molemmat meidän matkamme maksoivat vitosen. Kaikki tuntui myös turvalliselta, mikä osaltaan varmasti johtui asemilla päivystäneistä vartijoista.

Mitä Pekingistä jäi näin toisella visiitillä käteen turistin näkökulmasta paitsi kurkkuoireita saastesumusta ja yleinen hämmennys kaupungin monimuotoisuudesta? Kaupunki ei edelleenkään ollut täysin minun makuun, vaikka moni asia tekikin vaikutuksen. Kiinaan en taida lähivuosina mennä, mutta jos menen, olisi kiva nähdä muita seutuja.

Mitä kokemuksia sinulla on Pekingistä?