torstai 6. heinäkuuta 2017

Etelä-Viron sympaattiset uneliaat pikkukylät Röuge ja Otepää




Suunnistuksen MM-kilpailuissa parasta oli nähdä Etelä-Viron maisemia laajasti, sillä kilpailuja käytiin neljällä eri paikkakunnalla ja lisäksi asuimme vielä eri paikkakunnalla. Jo aiemmin hehkuttamani Viljandin lisäksi ensimmäistä kertaa kesällä kokemani Otepää sekä aivan uusi tuttavuus Röuge ilahduttivat.

Tässä muutama huomio kuvapainotteisesti molemmista reilun parin tuhannen asukkaan paikasta, jotka ovat keskenään nopealla tutustumisella erilaisia. Molempia voi kyllä suositella vierailukohteeksi vaikkapa Tarton reissun yhteyteen. Otepäälle on Tartosta aktiivista ja melko nopeaa bussiliikennettä, autolla matka kestää noin 45 minuuttia. Röugeen vastaavasti Tartosta noin 1h10min (me kävimme siellä kisapäivänä Otepäältä)


Otepää


Otepäällä hämmästyin toistuvasti sitä, kuinka pihalla jostain noin pienestä kylästä voi olla vielä viidennelläkin (tai neljännellä tai kuudennella – niin pihalla olen, etten edes muista kuinka monesti siellä olen ollut hiihtokisoissa) visiitillä ja kuinka paljon sieltä löytyy uutta ja erilaista kesäaikaan. Kovin eläväiseltä kylä ei tunnu, enemmänkin uneliaalta, mutta erilaisten rakennusten ja luonnon kokoelmana silti jotenkin viihtyisältä. Majoituksemme hotelli Karupesä oli perustason majapaikka, joka on kuitenkin (hiihto)urheilijoiden suosiossa, koska se on toinen Tehvandin urheilufasiliteettien (stadion, ampumapenkka, rullahiihtorata jne) äärellä sijaitsevista hotelleista. Hotellissa ei ole mitään erityisen hyvää. Keittiö loihtii virolaista kotiruokaa, joka sinänsä on ihan ok, mutta vaihtelevuus on huonoa. Aamupalalla on kaikki peruseinekset ja itseasiassa jopa kahta erilaista puuroa, joista molemmat täyttivät aamusta toiseen kriittisenkin puuronsyöjän vaatimukset. 





 
Kun on ihastunut Viljandin linnanraunioihin, on Otepään Linnamägi siihen verrattuna varsin vaatimaton. Vähäiset rauniot ovat lähes heinikkojen peitossa, eivätkä näkymätkään kukkulalta ole Viljandia vastaavat. Lenkkimaastoja Otepään teillä, metsissä ja poluilla kyllä riittää, eikä ruuhkaa tarvitse pelätä.

Otepään kirkko on melko kaunis, samoin pieni keskusta, josta löytyi aivan ihastuttava Elsa-kahvila. Lihatäytteinen piirakka sekä sitruuna-marenkipiiras ovat molemmat erinomaisia, mutta erityisesti menneiden vuosikymmenten tunnelma ja juuri paikan tyyliin sopiva sisustus ilahduttaa. Väkeä käy koko ajan, mikä kertoo myös paikan suosiosta.  




Röuge



Reilun parin tuhannen asukkaan kunnassa on Viron syvin järvi Röuge Suurjärv ja Röuge Ööbikuorg näköalatorni, joka on 30 metriä korkea ja jossa on näköalatasanteet 18 ja 27 metrin korkeudessa. Jos olisi ollut aikaa, olisin käynyt tutustumassa 10 kilometrin pituiseen Röugen alkulaakson retkeilyreittiin, jonka voi aloittaa joko Hinnin kanjonin tai Ööbikuorgin keskuksen pysäköintialueelta. Ylipäätään Röuge oli mukavanoloinen pikkupaikka, johon oli kiva suunnistuksen MM-kisojen pitkän matkan kilpailuiden takia päätyä.









2 kommenttia:

  1. Etelä-Virossa en ole käynyt muuten kuin läpikulkumatkalla Riikaan mennessä, mutta tuollahan näyttää aivan ihanalta! Todella kodikas tuo Elsa-kahvila, just täydellinen paikka mennä herkuttelemaan ja vaikka lukemaan kirjaa - etenkin sadepäivänä :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Elsa oli kyllä todellakin paikka, jossa voisi viettää pidempäänkin aikaa (ja syödä useammankin leivonnaisen/kakkupalan..)

    VastaaPoista