Dresden oli parhaimmillaan ilta-auringossa

Kun työmatkan aluksi päätyy pitämään toimistoa pariksi päiväksi paikkaan, joka vaan osuu reitille ja jossa tavallaan kuitenkin on aina halunnut käydä, ei oikein kuitenkaan tiedä mitä odottaa. Elben jokilaaksossa Saksin osavaltiossa sijaitseva Dresden oli lopulta oikein passeli valinta aloittamaan Mene nyt hemmetti sentään joskus jonnekin muuallekin kuin Müncheniin tai baijerilaiseen kaupunkiin -projektini.

Dresden ei ensihetkestä sykähdyttänyt minua kuin München. Se ei myöskään ole kuten Rothenburg ob der Tauber. Siellä ei ole minun makuuni söpöjä kujia, tauotta wau-efektejä tuottavia rakennuksia, vierivieressä kahviloita tai muita paikkoja, jonne haluaisin kurkistaa tai jäädä. Päänähtävyydet ovat läheltä niska takakenossa katseltavia, massiivisia barokkirakennuksia. Toki täynnä pienempiä yksityiskohtia. Dresden koki kovia toisen maailmansodan ilmapommituksia, monien lähteiden mukaan se vaurioitui ehkä pahiten Euroopassa. Historiallinen keskusta tuhoutui täysin, mutta myöhemmin kaupunki on entisöity.



Periaatteessa Dresdenistä puuttui moni asia, mistä minä kaupunkikohteissa pidän, mutta silti se onnistui hurmaamaan minut. Erityisesti iltaisin. Auringon laskiessa massiiviset kirkot ja muut olivat jotenkin enemmän edukseen ulkoa päin, Elbe väreili eri väreissä ja otti vastaan silloilta heijastuneet valot. En yhtään ihmettele, että näin useampiakin pro-kuvauskalustolla maisemia juuri tuolloin kuvaavia. Tunnelman täydensivät katusoittajat ja juuri tuolloin olleen musiikkitapahtuman Neumarktille pystytetyn pienen lavan tyylillä haltuun ottanut saksalaista rokkia soittanut bändi.   

Koska tein töitä muutaman tunnin päivässä hotellilla, en halunnut käyttää helteisiä päiviä sisällä. Siispä aktiviteettini rajoittuivat lähinnä vanhan kaupungin puolella kaiken ulkoa ihasteluun, Elben rantoja pitkin kävelyyn ja silloilta aukeavien näkymien ihasteluun. Elben vesi oli sinisempää kuin ajattelin ja Dresden ylipäätään vihreämpi kuin ajattelin (kuulemma 63% kaupungin pinta-alasta on viheralueita). Rannalla oli mukava pitää evästauko kävelylenkillä.

Dresdenissä oli säästä (+25 ja enemmän) johtuen mukava syödä ulkona, istua kahvilla ulkona ja nauttia 1,20 euron jäätelöpalloista. Minua yllätti se, että siellä oli puolesta miljoonasta (tai suur-Dresdenin noin miljoonasta) asukkaasta huolimatta niin rauhallista. Kyllä, oli siellä turistiryhmiä ja koululaisryhmiä, mutten kokenut häiritsevää ruuhkaa missään. Koin myös hintatason Frauenkirchenin ympäristössäkin hyvin edulliseksi (ja hinta-laatusuhteen erinomaiseksi kaikessa).

Mukava kahvilalöytö oli Emil Reimann (jolla bongasin vanhassa kaupungissa ainakin kaksi kahvilapistettä), jonka tarina kertoo suvun leipomoperinteen alkaneen pienimuotoisesti jo 530 vuotta sitten. Nykyään siellä oli erinomaista kahvia (ihan sama minkä listalta otti), hyvää jäätelöä ja todella ripeä, mutta kiireetön ja ystävällinen palvelu. En ole varmaan missään kahvilassa koskaan jättänyt (ansaittua) tippiä yhtä paljon.

Dresdeniin oli helppo mennä Berliinistä suoralla junalla (kesti 1h52min). Myös Dresdenistä nauttiminen oli helppoa, sillä hotellini (josta lisää lähipäivinä) oli sijainniltaankin erinomainen Zwingerin kupeessa. Toinen iso tekijä oli tietysti sää, vähemmäksi olisi jäänyt iltafiilistely harmaassa, sateisessa ja koleassa säässä. Lopulta fiilis oli melko nopeasti kuten Instagramiin kirjoitin: Dresden you are not Munich but I like you anyway.