Hotel Taschenbergpalais Kempinski Dresdenissä – voiko liika palvelu väsyttää tai jopa ärsyttää?

Dresdenissä hotellikseni valikoitui lyhyen etsimisen jälkeen Hotel Taschenbergpalais, jossa hinta-laatu-suhde tuntui olevan arvostelujen ja kuvien perusteella kohdallaan sekä sijainti näppärä vanhan kaupungin ja Elben rantojen tutkiskeluun. Oliko valinta onnistunut?

Pidän ammattimaisesta asiakaspalvelusta ylipäätään. Pidän siitä, että hotellissa palvellaan ja huomioidaan asiakkaita, ollaan ystävällisiä ja avuliaita. Osaan pyytää apua ja osaan ottaa sitä vastaan (ja kiittää siitä). Silti olen Aasiassa ollut pari kertaa hotellissa, jossa palvelu on mennyt nätisti sanottuna omatoimisen suomalaisen makuun yli… En hotellissa kaipaa myös jatkuvaa hännystelijää painamassa hissin nappia ja avaamassa hissin ovia ja kyselemässä koko ajan, onko kaikki nyt varmasti hyvin. No, Taschenbergpalaisissa kysyttiin kohteliaasti, haluanko kantaa laukkuni huoneeseen itse vai haluanko apua. Kun sanoin, että pärjään kevyen kassini kanssa, asia otettiin ymmärtäväisesti vastaan eikä kukaan tuppautunut väkisin kiskomaan laukkuani kuljetukseen.

En tajunnut, että tämän hintaluokan huoneeseenkin kuuluu huoneen yöpymiskuntoon viimeistely. Kun palasin iltakävelyltäni, olin iloinen verhojen ikkunaan vetämisestä ja muusta, vaikka tv-kaapin aukaisu ja ennen kaikkea kaukosäätimen ja tv-oppaan sivun yöpöydälle taiten asettelu naurattivatkin. Tuntui vähän liiottelulta, muttei haitannut. Seuraavana iltana olikin sitten pahoittelukyltti ovessa, etteivät voineet valmistella huonettani yöpymiskuntoon, koska ei saa häiritä -kyltti oli ovessa – toki pyydettiin ottamaan yhteyttä huonepalveluun, jos palvelun haluan. En halunnut. Tv-kaappi sai olla rauhassa…Kerran pysähdyin käytävällä hissimatkalla lukemaan whatsapp-viestiä, kun heti porhalsi henkilökuntaa kysymään, onko kaikki hyvin. Kyllä, kyllä. 

 

Yhtenä hetkenä hississä tehtiin korjaustoimia, ja respan henkilökunta käytti monta minuuttia asian pahoitteluun niin kuin muutaman minuutin korjaustoimet olisivat maailmanloppu. Huone oli toisessa kerroksessa, joten totesin, että voin todellakin kävellä portaita. Hän näytti niin surkealta, että oli pakko lisätä, että oikeasti se on todellakin ok minulle, ei huolta. Parempihan se on, että hissit ovat kunnossa.

Hotellin sijaintihan oli huippu. Kävelin alle viidessä minuutissa Neumarktille kuuntelemaan musiikkia ja syömään, hetkessä Elben rannalle ja kaikki muutkin vanhan kaupungin nähtävyydet ja palvelut olivat aivan vieressä. Huoneessa ei ollut valittamista miltään osin, sänky oli hyvä, erillisen suihkun ja ammeen sisältänyt kylpyhuone tilava. Iso plussa tallelokerosta, joka oli niin iso, että läppäri ja kaksi kameraa mahtuivat sinne helposti. Kuntohuone sisälsi kolme aerobista laitetta, käsipainot ja pari jumppamattoa, uima-allas oli hotellialtaaksi hyvä ja tila viihtyisä. Siellä kävin pari kertaa uimassa.  

Aamupala ja aamupalan ulkoterassi sisäpihalla olivat ihania. Aamiaistarjoilu menee nauttimissani hotelliaamiaisissa ainakin top vitoseen. Aamupalalla arvostin sitä, että kuten niin usein Keski-Euroopassa ainakin alppikylissä olen kohdannut, minua ei oltu sijoitettu pöytään valmiiksi vaan sain valita pöytäni itse. Kahvi tuotiin pöytään ja vohveleille oli kerman sijaan vaniljakastiketta mansikoiden kera. Vohveleihin liittyy se hetki, kun olisin toivonut vähän jämäkämpää palvelua: kun englantia puhunut keski-ikäinen nainen päättää molemmilla kämmenillään kokeilla vohvelien lämpöastetta ja jättää vohvelit sitten siihen, en osannut jäädä katsomaan kuin monttu auki. Ohhoh. 

 

 

Ja koska tässä hotellissa palveltiin viimeiseen asti, laskua maksaessani tykitettiin niin aidon innostuneen ystävällisesti, että haluat varmaan sijoittaa euron vuorokaudessa hyväntekeväisyyteen lisäksi, kun meillä on tällainen kampanja. If that’s okay for you (olihan se ok, kun en raaskinut sanoa, että en mä nyt oikein…).

Vaikka välillä ylitsepursuava palvelu huvittikin, mieluummin asiakaspalvelussa överit kuin vajarit.

Hymyillen pois ja mielellään takaisin.