Ursholmenin lumo

Lasi on Pariisista, sanoo opas Ruotsin läntisimpään majakkaan kivuttuamme. Se tuntuu sivuseikalta, sillä enemmän sykähdyttää ylhäältä avautuva näkymä. Ollaan vielä Ruotsissa, mutta alue vaihtuu lähistöllä jo Iso-Britanniaksi. Lähempänä pohjoisessa on Norja.

Kivikkoinen saari, kellertävä heinä, muutama pieni punainen rakennus yhdistettynä kimmeltävään rauhaisaan mereen, siellä täällä merestä kohoaviin kallioihin ja aavaan näkymään luovat maiseman, johon lumoutuu. Luonnon luomat ja ihmisen tekemät elementit väreineen sopivat yhteen. On kaikin puolin rauhallista. Kaunis on lievä ilmaus adjektiiville, jota käyttäisin näkyä kuvaamaan.

Kartalla Ursholmen on vain pieni piste. Se sijaitsee Strömstadin saaristossa Kosterhavetin kansallispuistossa neljä kilometriä huomattavasti isommasta Sydkoster-saaresta lounaaseen. Merimatka Strömstadista kesti suuntaansa noin tunnin. Laivamme kulki Kosterhavetin alueella Nordkosterin ja Sydkosterin välissä mennessä ja kiersi eri reittiä tullessa. Merimatka sujui enimmäkseen ihastuksesta huokaillen: tuolla kalliolla lintuparvi, tuolla hylje, tuolla ihanan pieni mökki, oi miten somat portaat suoraan veteen, millaistahan tuollakin olisi asua. Kun opas kertoo, että alueella on kesäisin paljon melojia, sitä ei ole vaikea ymmärtää.

Ursholmenissa ei ole vielä mitään palveluja, mutta ilmeisesti ensi kesänä siellä voi myös yöpyä.

Kosterhavet, kanske vi ses då igen?